Kun meidän perheellämme on vapaata kutsuvat metsä tai vuoret. Menemme muutaman kerran vuodessa vuorille. Olemme tehneet niin siitä asti, kun lapset olivat pieniä. Meille on ollut tärkeää antaa lapsillemme vaihtoehto hektiselle arkielämälle, jossa vaikuttavat näytöt, puhelimet ja autoliikenne. Lapset ovat nyt oppineet arvostamaan rauhallisuutta, uusien leikkien keksimistä, kilpailemaan kukkulan kuninkuudesta tai vain vaeltamaan hetken hiljaisuudessa. Vaikuttaa siltä, että heille nykyään on jopa luonnollista olla pidemmillä retkillä telttojen kanssa vaeltaen.
Haasteena retkillä on toki aina ollut se, minkälaista ruokaa otamme mukaan. Sen pitäisi ainakin osittain olla lasten makuun, mutta myös suhteellisen helppoa ja viedä vähän tilaa.
Kun saimme kotiin KIDS’ Tactical Foodpack pakkauksen niistä tuli heti menestys. Oli vaikea estää lapsia avaamasta värikkäitä pakkauksia jo kotona. He tietenkin halusivat avata ne kerran, erityisesti kun lukivat pakkauksessa olevan suklaata. Ja kun lapset tiesivät, että jokaisessa pakkauksessa on mukana yllätys, se ei helpottanut asiaa.
Tänä kesänä päätimme muun muassa kiivetä vuoren huipulle, jonka korkeus oli 1460m merenpinnan yläpuolella, korkeusero oli 716 m ja edestakainen matka 12,2km. Tiesimme, että se voisi olla rajoilla 6-vuotiaallemme, mutta päätimme kuitenkin yrittää. Olemme huomanneet, että näiden vuosien aikana vaellukset ovat helpottuneet, koska lapset ovat olleet vastuussa jostain retken aikana ja heillä on ollut tehtäviä, johon keskittyä. KIDS’ Tactical Foodpack pakkausten älykkään suunnittelun ansiosta tuli selväksi, että tällä kerralla lapset ottavat vastuun omasta ruuastaan. Säädimme nopeasti KIDS’ Tactical Foodpack laukkujen olkahihnat, joten he pystyivät itse kantaan sitä kuin reppua. DESERT and RIVER combopacks selässä aloitimme rankan vaelluksen vuorelle. Jonkin ajan vaeltamisen jälkeen pidimme ensimmäisen tauon. Lapset päättivät jakaa yhden Kaurapuuron omenoilla. Sillä aikaa kun lapset juoksentelivat ja hakivat vettä läheisestä purosta me purimme kaasukeittiön. Kun vesi vihdoin alkoi kiehua ja oli aika kaataa se pakkaukseen, tuoksui koko vuorella omenapiirakalta. Ja luulen, että me kaikki odotimme hieman malttamattomina 10 minuuttia, jotta saimme maistaa. Lasten mielestä se maistui kuin jälkiruualle ja me aikuiset ehdimme vain saada muutaman maistiaisen kun se oli jo loppu. Koska melko voimakkaan tuulen takia veden keittäminen ensimmäiselle aterialle oli kestänyt jonkin aikaa päätimme mahat täynnä ja onnellisina keittää hieman ylimääräistä vettä lounaspusseja varten. Kaadoimme kuuman veden termospulloihin voidaksemme valmistaa erittäin nopean lounaan myöhemmin. Lapset valitsivat avattavaksi ananassipsit ja söivät ne välipalana matkalla, menestys!
Kun olimme kävelleet noin tunnin verran jyrkässä maastossa ja motivaatio alkoi loppua saivat lapset avata pusseissa olevat lahjansa, mikä onni! Sieltä avautui yhtäkkiä itsestään frisbee ja äkkiä aiemmin niin väsyneet jalat juoksivat pirteästi ylös vuorta.
Kun meillä oli jo valmiina kuumaa vettä lounasta varten kesti vain 10 minuuttia saada se valmiiksi. Lounas koostui Pasta bolognese kanalla ja perunamuusia ja kanaa, molemmat yhtä suosittuja. Tauon jälkeen jatkoimme viimeistä kovaa nousua huipulle.
Kun lapset olivat huipulla saivat he juhlia jakamalla odotetun Rapean Suklaa Myslin saadakseen hieman energiaa. Istuimme siellä huipulla tovin hiljaisuudessa, nauttien näkymistä ja hämmästyttävästä suorituksestamme, olimme todellakin saavuttaneet huipun.
Välipalana matkalla alas naposteltiin Omenasipsit ja luulen, että meillä olisi voinut olla koko reppu täynnä niitä, olivat niin hyviä.
KIDS’ Tactical Foodpack pakkaus varmisti, että lapset saivat mielekkään tehtävän vaelluksen ajaksi. Koska ruokaa arvostettiin niin paljon, saivat lapset tarvitsemaansa energiaa selviytyäkseen niin kovasta haasteesta. Lapset unohtivat myös väsyneet jalkansa pitkiksi ajoiksi, kun heidän täytyi leikkiä pussissa olleilla leluilla. Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, pussit olivat täydellisiä käytettäväksi roskapusseina, koska kaikki ruoka syötiin. Koska kuten tiedät, sen minkä viet vuorelle tuot myös mukanasi takaisin.
Teksti: Dimitrij Proskorin